Olen aina miettinyt että miksi olen sellainen nyt kuin olen. Välillä keksin ihan todelliset syyt, välillä syytän jotakuta muuta omista valinnoistani. Hauankin kirjoittaa tähän blogiin niin ikään ohjeita terveellisempään elämään, myös ohjeita liikunnasta ja mielialastakin. Tämän kirjoittaminen voi auttaa minua itseänikin saavuttamaan tavoitteeni ja löytämään todellisen minäni.

Minä uskon siihen, että jokaisella meistä on jossain todellinen minänsä. Se ei ole mikään unelmaminä, jota kaikki aina yrittävät etsiä. Unelmaminän löytäminen on mahdotonta, koska ei kukaan pysty koskaan saavuttamaan kaikkia unelmiaan, ei itsensä eikä minkään muunkaan suhteen. Yleensä unelmointia on kahdenlaista, on realistista ja sellaista, mitä ei voi saavuttaa. Unelmia itsestä ja tietysti kaikesta muustakin syntyy koko ajan lisää. Itse olen koonnut tavoitteelliset unelmani paperille, käärinyt paperit rullalle ja laittanut purkkiin.

Näin ensimmäiseksi artikkeliksi minun täytyy varmaan kartoittaa tilannetta hieman. Olen siis vasta 19-vuotias tyttö, jolla on lievää ylipainoa. Ylipaino ei kuitenkaan ole ainoa syy elämäntapojen muuttamiseen, vaan myös se henkinen ja fyysinen puoli minusta vaativat sitä.

Tällä hetkellä ruokavalioni koostuu lähinnä vain herkuista. Minulla ei ole mitään konkreettista tekemistä päivisin, joka pitäisi päivärytmini kohdallaan. On vaikeaa elää tietynlaisessa rytmissä, jos ei ole mitään mikä pitäisi rytmiä yllä. On helppoa, jos olisi koulua päivisin ja illat ns vapaata. Tai sama asia työssäkäyvillä. Olisi paljon helpompaa suunnitella päivän ohjelmaa, ruokarytmiä, liikuntasuorituksia ja kaikkea muuta, jos olisi jokin konkreettinen tekeminen/pakollinen asia, joka rytmittäisi päivää. Mutta takaisin ruokavalioon. Näytän ruokavalioni kuvin, sillä kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Niin kuin meillä kaikilla, myös mulla on joskus vaikeita päiviä. Enkä tarkoita niillä pelkästään huonoa päivää syömisten ja juomisten suhteen, vaan myös henkisen mielialan suhteen. En aio kertoa täällä sen enempää perheestäni/läheisistäni, varjelen sillä heidän yksityisyyttään. Sanon kuitenkin, että meillä kotona on melko epätasapainoinen tunnelma jatkuvasti, joka on myös vaikuttanut siihen miten syön ja juon. Sanottaisiinko, että on liikaa aikaa miettiä yksikseen omaa elämäänsä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Ja kun alkaa miettiä liikaa, alkaa muodostaa tietynlaisen kuvan itsestään ja sitä kuvaa joko vihaa tai rakastaa. Ja mulla se on aina ollut nimenomaan vihaa. En muista milloin joku olisi sanonut minulle jotain kaunista lähipiirissäni. Taakka jota joutuu lähtösijoiltaan asti kantamaan, vaikuttaa koko elämään. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että taistelen sitä vastaan enkä anna sen enää tehdä pahaa elämässäni. Siitä kärsin vain minä itse. 

Mutta, niin kuin jo aiemmin sanoinkin, olen päättänyt muuttaa elämäni suunnan. Meillä kaikilla on kuitenkin vain yksi elämä, uskon siihen, ja se meidän pitäisi elää siten kuinka haluaisimme elää. Yli 7 vuoteen en ole elänyt siten kuin olisin halunnut. Miksi. En tiedä.

Olen aina miettinyt, mitä muut ajattelevat minusta ja se on ollut minulle aina todella tärkeää. Olen myös sitä sorttia, että jos joku sanoo pahasti, otan sen kyllä todella itseeni. Vuosien mittaan olen kuitenkin oppinut erottamaan ne ihmiset elämästäni, joilla ei ole siinä mitään merkitystä ja ne, joilla on merkitystä. Ja ne ihmiset joilla ei ole elämässäni mitään merkitystä, ovat jääneet unholaan, vaikka olisimme kokeneet paljon hyvää ja kaunista yhdessä.

Ihmisiä on monenlaisia maailmassa. Myös minun maailmassani. Se miksi kerron teille näitä asioita, auttaa minua itseäni. En välitä, jos teidän mielestä puhun kaikkea turhaa. Jo pelkkä asioiden kirjoittaminen auttaa minua käsittelemään asioita ja miettimään niitä. Olen joutunut kokemaan elämässäni niin paljon pahaa; tärkeiden ystävyyssuhteiden hajoamisia, pettämistä, läheisten ihmisten kuolemia. Sanon kuitenkin aina että vaikeuksien kautta selviää aina voittoon. Nämä kaikki asiat mitä olen tässä luetellut, ovat aiheuttaneet sen miten syön ja juon päivittäin. Minkälaiset elämäntavat minulla on.

Every beginning is also the end of one. We just don't know what.